tiistai

alakanu ja kovaa on tutut kuviot ja aijakki. Musiikkia ei viä kuulu, mutta eiköhän senki aika piakkoon tuu, olisko koneenkäyttäjä ehtoolla nautiskellu sitä laukkaria ja pikkuusen niinku nukahtanu tehtäviensä äärehen. Ei mua haittaa vaikkei aiva heti herääsikkää, päriään hyvin näinki kukkoja kuunnellen. Tipi aikalailla väsyny eilisestä ja varsinki toissapäivääsestä, aikamoosta menoa on ollu ja se viä jatkuu parinki päivän aijan. Justiin joku jo koputteli ovelle, mutta Tipi meinas, ettei mihinkää lähäre nyt näin aikaasin. Asiat kerkiää hoirella tuonnempanaki, uskoosin. Son aikalailla erimoosta tuo kualeman kohtaaminen täälä ku mitä suames, ei varmaankaa sen halavempaa. Kolomisen päivää pitää laillansa jatkuvaa tarioolua ruakien kans ja lisäksi viä viaraille sitte joku piänimuatoonen lahjus mukahan. Jotta on siinä kökkäväelle hommaa laitella sitä ruakaa ja passata väkiä. Sitä väkiä ku tuloo pitkin päivää ja sitte siinä lisäksi viälä munkkien rituaalit pariki kertaa päiväs. Ja nykku kysees entinen munkki, veikkaan rituaalien olevan pikkuusen useemminki ku normaaliis tapauksis. Tämän koko homman olis voinu teherä temppelillä ja lyhkääsemminki, mutta kun omaaset näin halus, se sitte näin tehtihin. Ja mikäs siinä, vakuutukset oli kunnos ja eileen Tipi ja Nok kiersiki virastoja asiootten takia ja saivat vissiin ne hoirettuaki. Tääläki se vaatii monemmoosta lappusta ja lippusta ja täälä son itte hoirettava virastoos, ei mikää pelaa sähköösesti ja eioo varsinaasta perunkiriootusta ollenkaa. Son nivoutunu vakuutuksihin ja Tipilläki oli veljelleen vakuutus joka nyssitte laillansa lankes. Enoo kysyny, enkä meinaakkaa kysyä, jotta minkämoosista summista on kyse, eioo kuinkaa mun asia. Mutta se joka vakuutuksen ottaa ja maksaa saaki sen korvauksen ja silläpä siisti.

sitte kevyempihn asioohin. Piisaa mulla nyt pututtamista, nuasta viimmeesistä sämpylööstä tuli oikeen hyviä ja osootti senki, jotta ei tänne välttämättä tartte tuara jauhoja, näistäki tuli aiva hyviä. Mulloli maissia, vehenää (tarkootettu patonkiille) jauhoona ja sitte laitoon reilusti mysliä (saksalaasta) ja kaurahiutaleita (aussiista) ja hiiva oli Liiteristä ja sitte vain sualaa ja valakosipulijauhetta. Ainiin, olihan siinä puali settiä sitä Liiterin perunamuusiaki, meinas aiva unohtua ja siihen laitoon normaaliin tapaan sualaa ja voita kun sen tekaasin. Ja tuan aussivoin kans on oikeen hyvää, jotta senki pualesta päriään oikeenki hyvin ja on viä pikkuusen makaroonikoteloaki jääkaapis... Tipi meinaan murehtii, jotta kuinka päriään syämisen pualesta... sanoon, jotta eioo vaikiaa ollenkaa ja osaan olla vaikka syämättäki jos en jotaki suuhuni saa laitettua. Vissihin unohti tuas kiiruus, jotta osaan toki ittekki jotaki teherä. Maitotuatteita tuloo tänne aika palio Australiasta ja sitte Uuresta seelannista ja molemmista tulevat on oikeen hyviä. Maito sinällään on aika useen paikallsita, mutta täälä enoo yhtäkää maitotilaa nähäny, jotta taitaa olla sitte pikkuusen erempää. Juustojaki on paikallisia ja ne erottaa siitä hinnasta, ne tuantijuustot on kalliimpia ja paikalliset aiva yhtä hyviä, enoo huamannu juuri mitää eroja.

tuanne veispuukkihin oon larannu nuata kela-vireoota ja tua on vissihin keränny enite kattojia, siinä naapurin Mikki ottaa ja lapioo meirän takaterassille katolta tullutta lunta. Pitääki taas laittaa viestiä, jotta käy lapioomas taas kun sitä tippuu lisää. Kattoon justiin, jotta muutama aste on Jurvas pakkasta, mutta lunta on tulos lisää ja olis suatavaa, jottei sitä kertyysi enää kovaa palioa. Toinen naapuri lupas käyrä raktorillaan putsaamas talon pääryn, jotta sitte pitääs olla paikat siinä kunnos, jotta sinne voirahan parin viikon päästä mennäkki. Mutta einy viälä sitä kovinkaa palioa, on täs viälä aikaa. Vaikka nyt aika menööki tämän Tipin veljen kualeman tiimoolta on se kumminki sitä erimoosta aikaa. Kualeman kohtaaminen on aina oma asiansa, tapahtuu se sitte orotetusti tai ei, aina se vaikuttaa ja jokaiseen erilailla. Joku teköö surunsa näkyvästi ja joku toisin, jotta siinäki on tapoja erimoosia ja laillansa valitakki saa tai voi. Mä itte suren omalla alillani, koitan musitella niitä hyviä muistoja je laillani tukahrutan niillä sen päälletunkevan menetyksen paineen. No, tääsä tapauksessa eioo kyse niinlkää omasta surusta vaan ennemmnki näitten muitten surun kohtaamisesta ja se eioo ainakaa kovin näkyvää ja tai se hukkuu tähän systeemiin ja rituaaleihin. Enoo kenenkää nähäny itkevän, mutta enoo niin kovaa väkiä tarkkaallukkaa, mutta muistelen kaikkia aikaasempiaki vastaavia tilanteita. Täälä uskotaan vainajan hengen jäävän samoille sijoilleen ja siksiki se tuhka säilötään siihen pihatemppeliin ja tässä tapauksessa siihen kotitalon vastaavaan ja sillälailla vainaja jää laillansa kotiinsa ja sitä voi sitte siihen musitella ja muistaa. Täälä ei tartte mennä mihinkää erikseen muistamaan, piisaa kun pitää paikalla vaikka vettä pullos ja joskus kukkasia maljakkoon. Mutt anäin täälä päivä alootettu ja nyt jo musiikki alakanu ja kello ylittäny kuutosenki. Mä siirryn uutisten seurantaan, enkä taaskaa niitä tänne kopioo, kattokaa itte ja valikkaa mitä kattotta. Niin mäki teen, vaikka joskus saatan jotaki tääläki ihimetellä, en kunkaa yritä ketää manipuloora mihinkää, siihen eioo minkäämoosta tarvetta eikä haluakaa.