keskiviikko 11. helmikuuta 2015
onneksi
vaimo pelasti mut eileen ehtoolla aijoos kaupalta ja siton kiittäminen jottei olos oo mitää vaikaa. Puuroaamiaanen syäty ja teet kupis. Kaffit sitte tuonnempana. Son jännä tuo lakimies, son anopin nuarimman siskoon miäs ja useen tulla tupsahtaa iltaa istumahan. Ei se palioa puhele, mutta vissihin tykkää enemmänki kuunnella muitten juttuja. Niinku eileenki. Samoon mäki kuuntelin, mutten ymmärtäny juuri mitää.
Tänään alakaa ne temppelijululat ja Tip lähtiki jo anivarahin torille viimeesille hankinnoolle. Mä jäin suasiolla lakanan alle uinaalemahan, ei mulla olisi siä mitää virkaa ollukkaa. Lähtiöötä oli vissihin piisalle asti. Onkohan kakaroolla koulusta vapaata juhulien aijan? Temppeli kuon siinä koulun kupees ja saattaa olla koulun alueellaki. Ei likkoja ainakaa näy, mihinähän non? No, seki pian seleviää.
Keli ainaki näyttääs suasivan juhulia oikeen kunnolla, ei tuulen viriäkää ja lämpö senku nousoo. Kello lähentelöö vasta kahareksaa ja mä jos täs nakuttelen. Moon varahin jalakeella, mutta mistäs sitä unta määrättömihin piisaaskaa.
Tuosta juomakulttuurista senverran, jotta täälä juarahan, ei ryypätä ja yleensä juomiset lopetetahan aijoos. Ja juarahan runsaan lantrinkin ja jäitten kans ja tuskin koskaa oon täälä nähäny ympäripäissään olevia. Vaimon vanhin veli, mutta sonki täys alkkis. Makaa päivät tuas riippukeinus ja jostaki se vain aina löytää viinaa ja pääsöö pöhönähän. Siitä voisin kertoa pitkänki tarinan, mutta kerron eres jonkimmoosen. Odd oli ns. hyvällä oksalla joitaki kymmeniä vuosia sitte, oli perhe ja hyvä työpaikka pääkaupungis. Jonku isohkon kauppaliikkeen varastonhoitaja tai vastaava, melekeen herran homma. Mutta sitte kaveri kusetti jossaki sijootusjutus ja niin meni rahat, perhe ja järkiki. Sitte alakoo alamäki, viina vei miestä oikeen vauhrilla. Silloon ku mä miehen tapasin niin oli munkkina läheeses temppelis, mutta sai sieltä kenkää liiallisen juopottelun takia. Alamäki vain syveni ja viina täytti kaiken aijan. Ja nyt näyttääs terveyski rapistuvan aika vauhrilla, tänään kuulemma menos verikokeesihin. Vissihin mun pitää lähtiä sitä siälä käyttämähän. Son alueellinen terveyskeskus tai vastaava. Tip tuos aamusella meinaski, jotta saattaa olla veliellä viimeenen kevät menos. Ja saattaa hyvinki pitää paikkansa. Sääli, mutta niin makaa ku petaaki.
Jotta sellaanen pienoonen tarina näin aamusta. Nyt ottamahan päivähän kuuluvat hotusiinit ja sitte pian kaffit tippumahan. Johan siinonki askarehia piisalle asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti