12.9.2020

Toipuminen kotona lähteny kohtuullisen hyvin käyntiin. Yhtää ei saa ponnistella, silimään ei saa tulla juurikaa painetta, jotta kaasu saa pirettyä verkkokalavon paikoollaan ja se kiinnittyy niinku pitää. Verkkokalavos oli kolome reikää jokka operaatios koriattihin ja sitte kalavo kiinnitettihin ja lopuksi täytettihin kaasulla joka pitää sen kalavon kiinni ja se kiinnittyy. Näön pitääs palautua kutakuinki ennalleen viikon, parin aikana. Niin, samalla operoitiin ennakoovasti kaihiki, jota ei juurikaa ollu, mutta kirurgin mukaan oli sollu tulos lähimmän viiren vuoren aikana. Jotta laillansa kaks yhyrellä iskulla. Niinku kärpääsiä. Nyssitte vain ollaan ja köllötellähän, enimmäkseen oikialla kyliellä, ohojeetten mukahan. Hermoolle meinaa enite käyrä ja siksiki tätä rupesin nakuttelemahan, ku eioo oikeen mitää tekemistä ja ei jaksa millää kaikenaikaa äänikiriojakaa kuunnella. Saunoa ei saa, eikä muutoonkaa silimää kastella ja autolla ajoki on kiälletty ainaki kahareksi viikoksi. Eli ollaan syssitte kutakuinki hissuksiin, ohojeetten mukahan. Taas saa tuata isoasiskoa kiitellä joka sitte käyy kaupas ja muutoonki avittaa täs arkises touhus omien menojensa mukahan. Mutta ruakaa on kaapiis ja sitä valamistuu aina tarvittaes. Nykki lauantaina jo Tipi teheny annoksia ihimisille jokka on niitä tilaallu. Iiris-tyttönenki sai justihin helepotusta viikonloppuunsa ku isänsä hakaasi muutamia annoksia neirille syätäväksi. Mä sitte koitan välill'ä vaikka tiskata ja keittää akffia... toissapäivänä leipaasin pullaa ja eileen sitte sämpylöötä. Ja toissapäivänä tein isoon kattilallisen nakki-kasviskeittoa (torella runsailla nakiilla, niinku tapana on) jota piisas vielä eileen ehtoollaki syätäväksi ja taitaa viälä yks annos olla vaikka iltaruaaksi Tipille. Sillon tapana syärä viälä ehtoolla yhyreksältä... minen liahvana tartte silloon muutaku lasiv vettä. Mutta nymmä koitan liitellä tähän muutamia kuvia kunhan saan aikaseksi.