silimä

alakaa osoottamahan kohentumisen merkkiä. Yläreuna alakaa kirkastumahan, ei palioa vielä mutta pikkuusen kumminki. Justihin niin se lääkäriki ennusti tapahtuvan, jotta näkö paranoo ylälairasta käsin. Se eioo isoo kaistale ja sinne ylähä ei oikeen katsetta passaasi nostellakkaa, mutta sen toki koitan aina välillä tarkistaa ja niin tein ku päikkäriiltä valapastuun. Jotta pikkuusen myätätuulta, vaikka ei se vastatuuli kovaa oo ollukkaa., Muutaku ajatuksis tai peloos. Tuula (se siskoo joka meiton kaikenaikaa auttanu ja joka asuu täs lähellä) oli viikonlopun ollu laittamas ruakia johonaki koiratapahtumas ja toi meille joitaki jämiä sieltä. Mulle maistuu varsinki hänen tekemä maustelimppu ja sen päälle marinootua punasipulia ja sitte oikeen oivallista hänen ittensä tekemää majoneesisilliä. No, sillihän vaatii sitte uimavettä ja siton saanu kitata mukitolokulla... ja saanee vielä jatkoski. Ja aamulla tekemän uunipuuro sai lisukkeeksi mustikkamehukeittoa jonka justihin tekaasin ja suurustaminen tapahtuu tapioca-jauhoolla jokkon perunajauhon tapaasia tai oikiastaan vastaavaa. Jotta siinäpä päivän kokkaukset, pitsan jätin tuonnemmaksi, huomenna mennään kauppaan ja sieltä sitä varte lisää värkkiä. Juustot ku tuli jo syätyä ja pitsaa ei teherä iliman sitä. Jotta tuo silimähän soli se tärkeen asia josta piti ruveta nakuttelemahan, vaikkei se juuri merkittävästi tunnukkaa kokonaasuures, mutta kumminki helepottavaa havaata konkreettista kohentumista. Ja huomenna vaimo pääsöö taas pualukkamettähän, sonki ollu aiva pistoksis koko viikonlopun ku eioo mettähän päässy... vaikka sitä kautta viälä piisaaki ja tilauksia eioo yhtäkää niin sinne vain pitää päästä. Ja veikkaan niitä tilauksiaki vielä tulevan, nyt kun varsinaanen pualukkakausi oikiastaan alakaa ku yöt alakaa mennä viiliämmäksi. Sitte pualukka on parhaimmilleen ku on ollu ensimmääset yäpakkaaset, mutta siihen saattaa viälä toinenki tovi mennä. Mutta kypsiä ne ovat jo nyt, ainaki ne mitä Tipi on noukkinu on ollu oikeenki kypsiä. Mutta syvemmällä mettis on vielä raakojaki joukos ja se hirastaa putsaamista merkittävästi. Mutta se arvio, jotta olisivat vielä aiva raakoja on aiva väärä ja perustelematoon. Raakojaki on, mutta ei pirä noukkia sellaasista paikoosta johona niiton liikaa. Pitää kattella sellaasia aukkojen reunoja joihin aurinkoki on jo paistellu ja kypsyttäny pualukat. Mutta se pualukasta. Nyt pian toisen kerran sitä ohorauunipuuroa ja nyt sitte mustikkakeiton kans. Lisäsin sinne vielä pulisen litraa mustikoota pakkasesta, jotta on kovaa vitamiinipitoonen ruaka tiaros.