tänään

sitte maailma avartuu pikkuusen ku saatiin auto valojen laitosta. ensiksi Tuulan kyytis kirkolle, Tipi pualukkamettään ja me asioolle. Poistulles sitte mentiin Erikin koriaamolle ja ajelin siältä sitte hakemaan Tipin mettästä.

mukavahan soli ookaalla autolla runsaan kaharen viikon totaalisen paussin jäläkeen. Ja nyssitte rupiaa näkemähänki pikkuusen paremmin, illat senki pimenöö, mutta asentajan mukaan näillä sitte näköö. Kattotahan, josko illalla pimiällä menisin kokeelmahan... no, tuskin kumminkaa meen, uskon Erikin puhetta. Sitte ajelinki Vaasaan toimittamahan pualukkaa ja samalla Annen parturiin hiusten leikkuusen, olihan Anneki tilannu pualukkaa, jotta siinä tuli samalla hoirettua tukan leikkuuki.

jolla kummallekki sellaasta kasvojen kohotusta, face lifting, niinku lontoon murteella ruukaavat sanoa. parturista saiki sitte ajella suarilla kotio, kaupas ku oli jo käytynä ja mitää syytä ei ollu iltapäivän tunkokseen mennä oikeen mihinkää. Sitte kotio ja askareisiin.

ensiksi Tipin noukkimat suppikset kuivuriin putsauksen jäläkeen ja sitte illallisen laittoon.

ja siksi oli valikootunu tuttu ja tykätty nakki-kasviskeitto ja niinku näkyy, nakkia on varsin reippaasti. Jotta näin se alakoo normaalit kuviot aika sujuvasti. Nyt vaimolle ahkeruuskaffit ja sitte syärään soppaa loitompana. Mutta silimä tosiaan melekeen entisellään, näkökenttä lähes täysi ja sumeutta eioo ollenkaa. Jotta se siitä vielä asettuu kuasiinsa kunhan vain kärsivällisyyttä piisaa. Mutta mukava oli käyrä Annen parturis, niinku aina, son vähä niinku terapiaa mulle ja oon siälä käyny vuaresta -93 tai jotaki. Mutta nyt pikkasta paremmat kaffit iliman syätävää (vaimolle mudcakea kermavaahrolla) ja siitä kohti iltaa ja toisemmoosia tohinoota. Tai tohinat kumminki aika vähis, viäläki syytä ottaa rauhallisesti. Jotta ei tohinoota, ei viälä.