viikko

alakoo melekeen niinku ajattelinki, eli neliän kantturoos loppuu uni ja nousin sitte pian jo ylähäkki. Pistin ohrapuuron (rikotuusta ohrasuurimoosta) uunihin hautumahan ja meinaan seittemän aikoohin syärä tosi hyvää uunipuuroa. Mutta nyt ensiksi muutama mukillinen sitä pikkasta parempaa kaffia, jotta saa päivän kunnolla käyntihin. Nukuttua sain kohtuullisen hyvin, mutta ei sitä unta tosiaan piisaa määrättömiin ja ku menöö petihin pian yhyreksän kantturoos niin tuo aika jolloon heräälin eioo mikää yllätys. Silimä eioo juuri eilistä kummempi, ehkä yläreunas on havaattavis pientä kohentumista, mutta saattaa vain tuntua siltä. Huomenna tuloo viikko operaatiosta, mutta ei sen luvattukaa kohentuvan ku parin viikon jäläkeen, jotta koitetahan vain rauhallisesti orotella. Muutakaa ei oikeen voi. Tänään tai huomenna saatetaan päästä kirkolle Tuulan kyytis, kattotaan jos saisin tuon vaimokkeen jollaki konstilla pualukka mettään joko tänään tai huomenna. Son melekoosis pistoksis ku eioo mitää tekemistä. Saretta eioo orotettavis tänään, ei ainakaa ennusteen mukaan. Mutta kattotaan, jotta miltä päivä näyttää kunhan se valakenoo. Nyt justiin on niin pimiää ja eioo eres pihavaloja päällä, jotta sysimustaa näyttää olevan. Matkahuolloski pitääs käyrä, samoon apteekista tarttis jonku sellaasen silimälapun jonka vois laittaa suihkuskäynnin aijaksi silimälle jotta sinne ei menisi yhtää vettä. Sellaasia on olemas ja apteekista niitä löytyy. Onko kukaa harrastanu uunipuuroa? Sain tuon opin entiseltä appiukoltani ja hän kutsuu sita avioliittopuuroksi, siihen pantiin puolet riisiä ja toinen puoli ohraa. Mutta nyt mulla ei ollu puuroriisiä, jotta siitä tuloo pelekkä uunipuuro ohoralla. Heleppo ku mikä teherä, vuoka voirellaan ensiksi voilla, sitte siihen kaks resiä suurimoota ja päälle litra maitoa ja mielellään ei mitää rasvatoonta. Sitte uunihin joksiki aikaa, pari kolome tuntia piisaa ja öämmöksi vaikka 200-250 astetta. Sitte vain kattellaan, jotta ku pinnalle muarostuu ruskehtavaa kuarta niin pannahan joko kansi päälle tai sitte foliota ja alennetahan lämpöä pikkuusen ja aneetaan kaikes rauhas muhia. Puuro paranoo vain mitä kauemmin sitä malttaa kypsyttää pienellä lämmöllä. Melekeen nyt jo alakaa olla näläkä ku uuni alakaa tuottaa tuoksuja keittiöön... pitää laittaa liesituuletinki päälle, jottei häiritte vaimon nukuksimista. Vaikkei Tipi oo koskaa päässy puurojen makuun, on vissiin niin outo ruaka, jottei taharo taittua millää. Mutta ei thaikkujenkaa ruaat kaikki taitu mulle, ei esimerkiksi se rillattu rotta tai keitetty sammakko... se friteerattu pikkusammakko kyllä menöö, son aivaku sualamuikku tai vastaava. Kääkyrälle taikuus syätin kerran kaurapuuroa ja se meni hyvin ku laitoon siihen kunnolla voita ja pikkuusen sokeriaki. Mutta muita enoo saanu sitä eres maistamahan, vaikka kuinka hyvää onki. Ainaki mun miälestä. Mutta nyt toinen mukillinen kaffia ja äänikiriaa.