taas on

yks päivä päästy iltaan ja kello justihin ylittäny seiskan. kirkollaki piti käväästä tänään ja kukas se muu oli kuskina ku Tuula ja käytiin samalla äitillä tarkistamas muutamia asioota. Oikiastaan varastosta piti siirtää paremmin otettavaksi lainaan menos oleva teltta, mutta siinä samalla tuli monta asiaa toimitettua. Äiti varustettiin maharollisen myrskyn/sähkökatkoksien takia varaamalla taskulamppu tietopaikkaan ja ottamalla vettä varastoon, vaikkei kaffia saakkaa keitettyä jos sähköt kovaa kauan pois. Myrsky eioo ainakaa vielä tänne tullu, mutta kovaa sitä ennustetahan tulevakis. Meillä on kanisteri täynnä vettä ja lisää taitaa olla auton peräs ja juomisia piisaa ja ruakaaki piisalle asti jos ne sähköt sattuus olemaan toisenki tovin pois. No, samalla siinä piti jotaki kaupastaki hairaasta, ittelle pikaliimaa ja Tuulalle lamppu ulukovaloohin.

täs vaihees on syytä mainita, jotta täälä toimii Sarvijoen Kehräämö jonka lankoosta äiti kutoo meille yösukat. On sitte mukavat jalakahan ja niillon sellaanen hoitavaki elementti, jotta kannattaa ottaa yhteyttä Sarvijoen Kehräämöön ja hankkia oikiaa lähituotetta. Niitä lampaita oli laitumella tuos meiränki takapihan lähettyvillä, jotta on tosi lähituotetta. No, siinä pieni mainospuhe, mutta ei ollenkaa perätöön. Sitte siinä lepotualis kenates rupesin muistelemahan muinaasen anoppini teheneen syänkukkosia, hän ku on (siis on olemas vieläki) Karjalan tyttöjä. Muistelin niitä ja sain päähäni teherä jonkimmoosen sovellutuksen. Ei muutaku toimeen ja sämpylätaikina nousemaan ja ohorapuuro kattilaan. Riisiä ku ei ollu ja riisipuuron keittäminen on niin pitkä prosessi ja mun höyrykattila on johonaki karoksis. Jotta siitä sitte tuli torellaki sovellettu kukkonen. Kunhan taikina oli sopivasti noussu, leivoon siitä pellillisen kohtuullisen kookkaita leipäsiä joita tovin nostatin. Sitte nostatuksen jäläkeen painoon mukin pohojalla syvennyksen leipoäsen keskelle ja sen täytin sitte ohorapuurolla. Ja tuotokset toviksi uuniin.

Yllätys oli, että tuotoksista tuli varsin maistuvia ja paistuuvakki niinku pitiki. Mutta seuraavan kerran keitän sen riisipuuron ja uusin kokeelun. Mutta syätäviä nuostaki tuli, mullahan on se periaate, jotta juuri mitää ruakaa ei roskiin heitetä ja ei heitetä näitäkää. Tipi tekaasi vielä ruaanki sitte tuohon kuuren kantturoohin, jottei oo tarvinnu näläkää nähärä tänäänkää. Jotta sellaasta tänään. Nyt sitte vaihteeksi televisiota. Netflixistä kattelinki Wallander-elokuvia koko päivän joutoaijat. Mutta nyt läppäri taas keittiös ja televisio auki taustalla. Kattoon justihin kalenterista, jotta pian tuloo kolome kuukautta siitäku oon viimeksi ottanu mitää alakohoolipitoosta juamaa. Ja meinaan jatkaakki samalla linialla, eioo ainakaa mieles käyny, jotta pitääs jotaki ottaa. Jotta kattotahan kuinka sen homman kans käyrähän. Thaimaas son jokseenki maharotoonta, mutta nyt saattaa olla niin jottei sinne mennä ollenkaa. Kovaa hankalalta näyttää ja maas on aika tiukat erellytykset maahantulolle. On virus- ja lääkärintoristuksia ja sitte vielä karanteeni lentokenttähotellis ja tietysti omalla kustannuksella. Jotta eioo ollenkaa vapaata matkustaminen. Mutta erelleenki seuratahan tilannetta, mutta eisoo mistää kotoosin jos siälä ei pääse liikkumahan ollenkaa, sama son pysytellä täälä kotona ku siälä. Ja jos maharollisesti jommas kummas maas oikeen kunnolla riahaantuu tilanne, niin ei pian pääse joko lähtemähän tai tulemahan. Mutta ei siitä tarusista tai epiremiasta yhtää enempää, tympii koko aihe. Jotta asetun nyt jo iltamoodiin, suihkus jo käyty ja aikamoisella tituruurella saatu hiuksekki pestyä Silimään ku ei saa mennä yhtää vettä. Mutta kaikki toimitettu ja jopa onnistuneesti. Jotta nyt orotellahan iltauurisia ja kattellaan maailman menoa.