löörtaakki

mennykki melekeen niinku ounastelin, vaimoa kuskannu pualukkamettään ja sitte kävääsin Kurikas pikkuusen ostoksilla, mutta en löytäny vaimolle uutta poimuria. Mutta muuta tähärellistä löytyy kumminki. Juha Mieto-patsaski on paliastettu, mutta silloon oli vielä hupus ku siitä ohitte ajelin. Uutisiski oli jo. Sitte ku vaimo ilimootti, jotta saa noutaa niin sonnustauruun sienimettän vaatimihin varusteisiin ja sieltä suaraan suppiksia kattelemaan. Mettäs havaattin, jottei näkö oo kumminkaa vielä aiva täyrellinen ja liikkuminen mettäs pikkuusen haastavaa. Mutta suppiksia löytyy ja sitte hetimmite putsaukseen ku kotio selevittiin.

ja taas kuivurit huhkii täysillä. Nyt molemmat aiva täynnä ja puolet sienistä vain mahtuu niihin. Jotta aamulla sitte toinen setti, tai sitte ku ovat kuivuneet. Saattaa mennä toinenki tovi, olivat meinaan niin märkiä. No, ei ne askareet siihen päättyny, vaimolle puolukkaputsari toimintakuntoon ja sitte itte keittiöhommiin. Eilistä soppaa syätiin heti ku kotio tultiin, mutta illaksi tekaasen tonnikala-suppispitran. Sitä ku rupesin tekemähän niin huomasin, jotta eioo ketsuppia eikä sen kummemmin tomaattimurskaakaa. Kysely Tuulalle ja pian fillari tomahtiki pihahan.

tomaattimurskan lisäksi oli tuliaasina justiin uunista otettuja loistavia yrttisämpylöötä. Niitä sitte piti heti tietysti maistella ja hyviä olivat, passeli basilikan maku ja eihän mikää oo parempaa ku uunituare sämpylä oikialla voilla! Tipiki muihaasi kokonaasen sämpylän ja kovaa tykkäs jotton hyvää ja jaksaa orottaa pitsaa toisenki tovin... Jotta nyt vain sitte pientä oleskelua ja pian pitsan valamisteluun.