perjantai

tuliki sitte alootettua aika aikaasin, oli vasta pikkuusen yli neliän ku jouruun nousemahan ja luavuttamahan. Sen saa ku menöö liika aikaasin levolle ja rupiaa nukkumahanki. Mutta ei täs oo mitää moittimista, kaffia mukis ja mukavaki kattella pimeyttä. Illalla siinä yhyreksän kantturoos alakoo aika ankara vesisare ja jyrisiki pikkuusen. Jotta syysukkoosia piteli siinä tovin jos toisenki. Mutta nyt on tyventä ja aikalailla kuivaaki näyttääs olevan, sen mitäny pihavaloos eroottaa. Arne Dahlin Vapautus menos äänikirioos ja selekiästi paree ku ne Reacherit jokka alakoo pahasti toistaa ittiään. Mutta tämän jäläkeen palaan vanhaan tyyliin ja meen kiriastosta lainaamaan jotaki mielenkiintoosta. Kylläpä kaffi maistuuki hyvältä, son sitä tummaaki tummempaa Kultakatriinaa ja näin kohtuullisen vahavaaki. Mielestäni kaffin pitää olla vahavaa, niitä litkuja enoo koskaa oikeen välittäny juara vaikka joskus on joutunukki niin tekemähän. Aina ei kehtaa sanoa, jotta tee juarahan aiva erikseen ku kaffi... Varsinki näin aamulla se maistuu jotenki erikoosen hyvältä, varsinki ensimmäänen mukillinen. Mutta nyt koitan kotvasen kuunnella tuota kiriaa ja sitte toisen kaffimukillisen kera kattelen eilisiä tallennuksia ja saatan vaikka torkahtaakki.