5. päivä

operaatiosta menos ja viälon operoitu silimä sumun vallas... aika hankalaa on oleminen yhyrellä silimällä, tuntuu jotta tuo vasen haittaa oikiallaki kattomista ku son niin sumuunen. Välillä pitää pitää sitä kiinni, jotta ei tee virhettä vaikka etääsyyren arvioonnis näis arkisiski askareis. Niitä on lähinnä tiskaaminen ja pienet kokkaushommat, tänään meinasin pitsaa tekaasta jos vain jotaki värkkiä siihen löytyy. Jauhoja ainaki on ja eiköhän tuolta jokunen tonnikalapurkkiki kaapiista löyry. Jos ei muuta, niin jauhelihaa ainaki on pakkases... ja soijarouhetta vaikka kuinka. Soijarouheesta tuloomelekeen niinku jauhelihapitsaa, mutta en viitti ittiäni huijata... Melekeen paree täs on enimmäkseen kuunnella ja äänikirijoja on tullu kuunneltua joka päivä ja osittain öisinki. Son vain kiusallista, jotta välillä torkahtaa ja sitte pitää kelata takaasippäin jotta pysyy joinki kärryyllä kirian kerronnasta. Onhan siinä se unikytkin, mutta sitä käytän illalla ja öisin kun satun heräälemähän. On se tuo näkö vain tärkiä ja puhumattakaa siitä, jotta sen menettääs kokonaansa. Yhyrelläki sentähän näköö kohtuullisen hyvin, mutta miälelläni kattelisin kaharella ja siihen tähtään. Mutta ku koskaa eitiärä, jotta kuinka asiat menöö. Mutta toivotahan parasta ja ei eres peliätä pahinta. Tipi rupes aikansa kuluksi kokkaamahan pikkuusen parempaa ruakaa sunnuntain ratoksi, hellalla porisoo possua ja katkiksia, jotta hyvää on orotettavis. Dippikastike on jo valamiin aja veikkaan sen olevan pikkuusen tulisempaa sorttia. Keitettyä possonlihaa jota sitte kastellaan tuohon soosiin... ja niitä isoja katkarapuja. Tuskin maltan orottaa.