aikani kuluksi

rupesin nakuttelemahan tätä turhuutta. Tip temppelillä asettelemas tavaroota ja tottapahan sinne pitää taas mennä istuksimaan joksikiaikaa. Kaupalla äsköön kävääsin ja kovaa oli hiliaasta, myyjäki naapuris jotaki kukkajuttuja laittelemas. Ja kello lähentelöö kolomia ja olis kaffien aika, mutta horaasin jo hätäpäissäni murukaffit, jottei vain pääse resitentit loppumahan… 34 näyttää mittari ja tuskin tuosta enää nousoo, mutta tarkenoo tuollaki varsin hyvin. Pihamökis ei voikkaa nakutella ku pöytä on temppelillä… Terassilla toki, mutta paree täälä huonees vaikka kiriootusasento ei paras maharollinen ookkaa. Tuli tuas johonaki vaihees miälehen, jotta osaasinko kirioottaakkaa kiriakiälellä. Varmahan, mutten meinaakkaa. Silläki uhalla jotta karsii lukioota. Joita on muutoon ollu kohtuullisen mukavasti, 60-120 ja son mun miälestä varsin mukavasti. Voi voi, ku Stockmannilla menöö kovaa häjysti, mitähän tualle vois teherä. Minen oo ko. puaris käyny ku pari kertaa ja tuskin mitää oon koskaa ostanu, kallis ku mikä. Ruokakauppa oivallinen ja siältä löytää vaikka mitä. Vaikka sitä merianturaa jotei Pohojammaalta saa… Klamydiaki niin laulaa. Jottei täälä tartte olla minkäämooses uutispimennos, niitä kuuloo vaikka kaikenaikaa, mutta kuka niitä jaksaa jatkuvasti kuunnella. Samoja juttuja ja ne tärkiämmät näköö YLE:n loistavasta uutisvahti-palavelusta. Sitä mä eniten seuraan. Nostalkia soi ja voi juutina ku tuloo taas oivallista musiikkia. Ajatukset palaa sinne jonnekki 70-luvun tiätämille. Silloon tehtihin vain hyvää musiikkia. Vai olisko niin jotta musta vain tuntuu siltä? Jaa, vaimo saapuu tontille. Ja se tiätää sitä jotta pian mennähän.