hanjaa

Juu, eilinen ehtoopuhure meniki kohtuullisen kevyesti. Paivallinen syapaastihin siina kahareksan kantturoos ja sitte istuttihin tovi jos toinenki ulukoilimapaaris kuunnellen samalla kolomen paarin musiikkia. kaikilla toki aiva erityyppinen musiikki. Jotta siina se korva lepas. Ja samalla kayra keskusteluita taman mainitun engelsmannin kans milloon mistaki paivanpolttavasta aiheesta. Huomasin siina illan aikana (ja niita rinksuja meni vain kaks) jotta saan itteni kohtuullisen hyvn ymmarrettavaksi tuolla kayttamallani etaisesti lontoota muistuttavaa murretta. Ku paikallisten kans pitaa puhua niin jotta varmahan ymmartavat niin taman herran kans saaki sitte pistaa parastaan. Ja se jopa meittia pikkuusen naurattiki ku daamit ei nys sitte ymmartanykkaa juurikaa mitaa mita me kulloonki puhuttihin. Siitas saivat neki. Ja jotta tuntuu.
Koska yleensahan se on niinpain jotta ku nama paikalliset puhuu keskenaan niin siita falle ei ymmarra juuri mitaa, hyva jos osaa sanan farangi erottaa. Ja senki ne osaa juakalehet kiertaa. Mutta ma tiaran senki koska ne sen tekoo. Mutten sano.
Joo, se siita eilisehtoosta. Tai viela senverran jotta olihan se bungalowi jo varattu sinne KohLantaan jonne sitte seuraavaksi viikonloppuna siirrytaan. Kovaa erullinenki oli lahtopyyntoon naharen. Ja tasoa pitaas kuulemma olla aiva ainaki mulle riittavasti. Hyva niin.
Ja tama aamu alakoo niinku jo muutamana aamuna muulloonki reippaalla tunnin lenkilla tuonne rannalle ja takas. Siella on oikeenki mukava kavella marias hiekas sita rantaviivaa erestakaasin. Ihimisia ei viela palioa liikkeella kuuren jalakeen, mutta takaasintulles jo aukoovat aamiaaspaikkoja kovalla kiiruulla. Ja niin meki kaytiin sitte aamiaaset puputtamas, mutta vasta yhyreksan jalakehen. Silla pitaa muistaa jotta urheeliaki kehittyy vain levos. Ja ma kans.
Ny tulin oikiastaan tarkistamahan tuota emailia ku orottelen sita pankin id-tunnusta jotta paasisin kayttamaan tuota nettipankkia. Mutta perskules ei ollu viakaa tullu. Ristus notta mua rupiaa kovaa kohta hatuttamahan tama naitten saamattomuus. Toisen kerran Ristus!
Ny laharetahan pesulakeikalle ja samalla pankkihin ja ny tairan nostaa sen vaateripustinta muistuttavan virkaalijan siita koriasta kravatista seinalle ja kysya vasta sitte jotta mihina se mun tunnus on. Ei siihen muutoon vissihin saa vauhtia.
No, otetahan kumminki rauhallisesti. Taalta tahan.