hanjaa

Joo, se viimenen paiva Bangkokis meni kuitenki aiva mukavastai, aamulla suunnattiin sinne ihmepaikkaan jossa Tip sai hankittua sen hänelle niin tärkeän näkymättöman tautoinnin. homma kesti parisen tuntia ja väliajan kuluttelin kylillä kävelleskellen ja raikkaita appelsiinijuomia nautiskellen. Homma saatiin kuitenkin hoidettua suhteellisen lyhyessä ajassa ja päästiin niille kuuluisille viikonloppumarkkinoille joita oon aina kuullu mainostettavan. Ja johan oli markkinat! Alue valtava ja myyjiä aivan sairaasti!
Ei sieltä niin kauhiasti tavaraa tarttunu, mutta olipahan nähtävää.
Jaa, jos menis välillä saunaan sen Karhun kera.
Jotenki tämän päivittäimenen tökkii, näin jälkikäteen varsinki ja ku pitää olla taas niin tarkkana noitten kirjaimien kans...
No, se päivä isoolla kirkolla sujui ihan mukavasti keskustellen hyvinki intiimistä asioista ja viettäen viimeistä yhteistä aikaa. Jokainenahan sen ymmärätää.
Sitte käytiin syömäs todella hyvä illallinen ja sen jälkeen vielä tovi huoneessa ja kahvit hotellin kahviossa.
Siirtyminen lentokentälle sujui suunnitelmien mukaan luotettavan taksarin kyydissä, samalla sovimme jo Tip:n seuraavan päivän siirtymisen kotipaikalle. Siis Suphaniin jonne hänen vielä piti ehtiä pistäytyä ennen töitten alkamista.
Siitä sitte kentälle ja tsekkaus ineen. Ja pieni herkkä hetki siinä hyvästellessä. Mutta ainahan se näin on, että joskus on lähdettävä että voi tulla takaisin. Niinku mä taatusti teen. Tip lähti reippaasti luotettavan kuskin seurassa hotellille viettämään yksinäistä yötä. Katsoin häen siirtymistään kunnes hävisi silmistä, hieraisin silmiin kertyneen kosteuden ja siirryin tiloihin jossa voin suorittaa jonkinasteisein mudonmuutoksen.
Tarkoittaa lähinna vaatteisen vaihtoa, eli shortsot pois ja lentosukat jalkaan. Ja taattu hölkkärin matkapaita päälle. Sitte ihmettelemään alueen laajuutta ja hintojen taosa! Saatana, iso Tiger 260bht! Johan meinas hirvittää! No, siinäpä tiota ihmetellessä kului aikaa ja löytyi se oikea lähtöporttiki ihan tarpeeksi ajoissa.
Koneeseen siirtynmisessa ei suurempia onkelmia ollukkaa, väkiä vain oli niin poerskuleesti. Paikka löytyi ja mukana apteekin rohdot jotka takasivat nukkumisen riittavaksi ajaksi. Ruuan jalkeen nappasin ohjeen mukaiset tropit ja johan unosia piisas seitsemisen tuntia... Ja ei ollukkaa enaa hirviä aika kunnes saavuttiin Amsterdamiin.
Schipolihan oli taas aikamoinen systeemi ja vei aikansa ennenkuin löysi oikian lähtöportin ja siittä läheltä ppaikan josta ylihinnoiteltua heinäkenkkää...
Finskin kone toi pikkusen uuvahtaneen matkaajan kotomaahan jossa ylimmäinen ystäväni Lasse oli aina aluliaaseen tapaansa odottamassa matkaajaa. Siittä siirryttiin vaatteiden vainto-operaation jälkeen ruokailemaan kreikkalaiseen ravintolaan joka sopi paremmin kuin hyvin tilaisuuteen ja henkeen.
Tikkurilan asemalla odottikin jo pian juna joka ositti halunsa toimittaa matkaajan aianki lähelle kotipaikkaa.
junassa konnari kylläki selvitti, ettei kannata vaihtaa junaa vaan jäädä Tervajoella pois. Ja hommahan noutajalleni sopi. Joten saavuin kotiini aiottua aiemmin, mutta kukaan ei ollut siita moittimassa.
Laukut sisään ja alkoi se ihanuus. Asettuminen omaan kotiin. AH ja VOIH! Sauna oli jo melkein lämmin ja ehdin jopa asetella tavaroita niiden vaatimille paikoille ennekuin pääsin anuttimaan saunan löyluistä.
Ja olihan se anutinto sekin! Iha ittekseen saunassa jalat kuumassa suolaliuoksessa. Karhu vain seurana.
Ja kunnon kuuma suihku. Olihan aikaa kulunut jo jonkinverran. Koskaan en valita mitään paikallisia oloja, mutta kotiin on aina kiva tulla. Nyt takassa tuli ja telkkarista tulee ymmärrettävää puhetta...
Täytyy vain sanoa, että olihan lomien loma muttqa mukava oli tulla kotiin. Ja takas meen. SURE!